Arvonta tämän riemun kunniaksi!

Nyt se on vihdoin ohi!!!!

Sain hankittua itselleni maailman parhaimman joululahjan: gradun painosta. Ja samalla se on syy sille, miksi blogissa on ollut hiljaiset ajat. Ensiksi sairastelun myötä treeneihin tuli totaalinen paussi. Sen jälkeen tajusin, että joulupyhien vuoksi tarkastajien tarkastusajasta katoaa kaksi kokonaista viikkoa, minkä vuoksi loppiaisen jälkeinen painatus ei olisi mahdollista. Ja mitä tästä kaikesta seurasi? Järkyttävä stressi, kiire ja kaiken muun maallisen elämän hylkääminen! Todellisuus iski vasten kasvoja kuin lätkä kärpästä viime viikon keskiviikkona. Ja arvatkaas missä vaiheessa gradu oli silloin? VAIHEESSA. Jouduin kirjoittamaan kokonaisia lukuja valmiiksi + kaikki miljoona sivua johtopäätöksiä. Tuon kamalan viikon aikana graduni sivumäärä kasvoi 30:llä... Näpyttelin koneen ääressä joka päivä 8 - 10 tuntia suorittaen vain pakolliset elintoimintojen ylläpitämiseksi vaadittavat toimet. Aikaa ei ole ollut millekään muulle, ei edes treenaamiselle. Niin sitä vain joutui viettämään lauantai-iltaa erittäin railakkaissa bilemainingeissa: gradua 23.30 asti sorvaten.

Keskiviikkoaamu oli viimeinen päivä painoon toimittamiselle. Tuntia ennen määräaikaa tein vielä viimeisiä korjauksia graduun, taistelin erinäisten tietokoneongelmien kanssa (explorer-pohjaiset sähköpostit ja silverlight plug-in:t pitäisi kieltää lailla), soitin pari paniikkipuhelua painoon ja terrorisoin vielä ohjaajaa. Klo 11:35 koko tekele lähti painoon. HUH! Kyllä tässä sai vetää itsensä niin äärirajoille. Tajusin muuten eilen, että minulle tuli ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon nälkä. Olen elellyt via dolorosa-vaiheen miinuskaloreilla, mutta vasta painoon lähtemisen jälkeen minun on alkanut tehdä mieli myös syödä. Aika hurjaa.

Mutta tässä se murheenkryyni nyt on - hienoissa kansissa! 

Sitten huomasin tänään, että olen stressiholisti. Painoon lähettämisen jälkeen olo oli helpottunut, mutta ei muuta. Illemmalla vähän jo hymyilytty, mutta samalla kertasin jo mielessäni mitä kaikkea olisin voinut vielä tehdä paremmin. Illalla vuorostaan murehdin mitä graduani lukevat ajattelisivat siitä. Muuta ajateltavaa saadakseni menin tekemään varovaisesti ensimmäistä treeniä sitten sairastumiseni. Vuorossa olivat selkä-takareisitreenit. Ajattelin tehdä varovasti, niin varovasti, että treenin jälkeen tuli todella huono oksetusolo. Varmaankin kertynyt stressi lähti purkautumaan, mitä tapahtuu vieläkin: olo on ihmeen väsynyt... Ja sitten tein sen kardinaalivirheen, jota ei todellakaan kannata tehdä, kun on saanut gradunsa painosta: menin lukemaan sitä, ja eiköhän perhana sieltä osu heti kirjoitusvirhe silmään. Ja siitähän vasta stressi syntyi: mitähän muuta sieltä löytyy. Ai, miksi? Perfektionismi.

Niin, olen stressiholisti. Vaikka pääasia oli saada G painoon ja sinne se meni, aina keksin uuden syyn stressata. Tämän tajuttani tajusin, että sehän oli viimeinen tutkintooni kuuluva opintosuoritus! Hyvänen aika! Iso duuni on nyt takanapäin, ja G on niin hyvä kuin näillä resursseilla ja aikataululla pystyin tekemään. Sitä olisi aivan varmasti pystynyt viimeistelemään ja parantelemaan maailman tappiin asti, mutta nyt sille oli tehtävä loppu. Nyt on aika siirtyä seuraaviin projekteihin. Jos joku jaksaa nillittää kirjoitus- yms. virheistä, nauttikoon vaikka siitä, ettei se ole hänen gradunsa. Se on nyt tehty ja piste. Miksi ihmeessä jatkan itseni rankaisemista jostain pikkuseikasta?

Vasta nyt torstai-iltana olen alkanut antaa itselleni luvan nauttia valmiista työstä. Olen hipelöinyt viininpunaista luomustani herkeämättä. Alan myös pikkuhiljaa olemaan ylpeä itsestäni: minä tein sen! Vihdoinkin pääsen eteenpäin elämässäni ja voin alkaa etsimään töitä! Nyt stressi on vaihtumassa innostukseen, sillä niin paljon uutta on luvassa. Jännää! Ajatella, olen maturiteettia vaille valmis maisteri. Jee! :D Varmasti kaikki läheiseni ovat myös onnellisia ja helpottuneita: gradustressi ja -kitinä ovat ohi, ja minua on varmasti paljon helpompi kestää :D

Koska blogini on kerännyt ihan kivasti katseluita ja alan saavuttamaan gradun jälkeistä euforiaa, päätin laittaa hyvän kiertämään. Joten suoritan blogissani ensimmäisen arvonnan. Lahjoitan arpomalla yhdelle onnekkaalle liikunnallisen yllätysjoululahjan! Kysymys on liikuntaan liittyvästä palvelusta, jota voit käyttää missä ikinä sinulla on nettiyhteys ja nettipääte. Kotioloissa liikkuminen on oiva vaihtoehto yliruuhkaisille kuntosaleille, sillä kaikki tapaavat luvata uutena vuotena aloittavansa jos jonkinlaista kuntokuuria! Mikäli myös pimeys ja räntäsää ahdistavat, on tämä mainio keino saada kehoaan töihin. Kroppa vahvistuu ja notkistuu. Joten osallistukaapa! Ja mikäli palkinnolle ei ole käyttöä, sen voi lahjoittaa eteenpäin. :)

Niin. Tämä EI ole yhteistyöpostaus! ;)

~Arvonnan säännöt~

1. Arvontaan osallistutaan kirjoittamalla etunimi/nimimerkki ja sähköpostiosoite tämän kirjoituksen kommenttikenttään. Sähköpostia tarvitaan palkinnon toimittamiseksi.

2. Arvonta suoritetaan tiistaina 23.12.14 klo 18:00, joten osallistumisen tulee tapahtua ennen tätä ajankohtaa.

3. Taho, josta palkinto on hankittu, ei ole vastuussa arvonnan järjestämisestä.

4. Arvonnan järjestäjä (=minä) ei ole vastuussa palkinnon toimivuudesta tai palvelun käyttäjälleen mahdollisesti aiheuttamista terveydellisistä vaikutuksista. Käyttäjä vastaa itse palvelun turvallisesta käyttämisestä. Käyttäjä vastaa myös siitä, että palvelua käytetään palveluntarjoajan käyttöehtojen mukaisesti.
5. Arvonnan voittajasta ilmoitetaan 23.12.14 klo 18 jälkeen.

Mukavaa joulunodotusta!

// Jenna, kohta master of law tai jotain sinnepäin :D